Indonesia-Singapore-Malesia

Aika kuluu kuin siivillä ja taas on paljon ehtinyt tapahtua ja maisemat vaihtua sitten blogin viime päivityksen. Gili Trawanganilla jatkoimme askeettista, päiväohjelman mukaista elämää aina viimeisiin saarella viettämiimme hetkiin asti ja siinä sivussa Miiku suoritti hienosti Advanced Open Water – sukelluskurssin (aplodeja!). Sukellusretkillään tämä valtamerisukelluksen Kauno Saario tapasi monia uusia ystäviä, joita te arvoisat lukijat voitte käydä moikkaamassa internetin kattavimmassa webalbumissa (linkki tästä). Valitettavasti kaikista isoimmat fisut, hait, joita tuleva sukellusmaisteri väitti nähneensä, onnistuivat juuri karkaamaan kuvien ulkopuolelle. Mukavien ja leppoisten Gili saarten jälkeen aloitimme siirtymisen takaisin kohti Balia. Matkan varrella yövyimme kahdesti Lombokin Senggigi lomamestassa samalla kumoten jo kolme viikkoa kestäneen poikkeustilan ja löysimme itsemme keskeltä Senggigin yöelämää. Olut toisensa jälkeen löysi oman kurkkunsa ja olo seuraavana päivänä olikin sen mukainen. Tuskaisen krabbispäivän illan isoilla tunneilla, ajatusten jo hieman selkiydyttyä päätimmekin yksimielisesti, että vastaavanlaista kolmen viikon poikkeustilaa ei tultaisi enää näkemään.

Senggigin lomakylästä matka jatkui siis Balille, missä halusimme kokea paljon puhutun Kuta beachin lauantai-illan huuman (Kutalla kaikki päivät ovat lauantaita). Ja heti lauantai-illan koittaessa kahden hengen iskujoukkomme olikin valmis. Kutalla ei todellakaan ole pulaa erilaisista illanviettopaikoista. Ravintoloita, aloittelumestoja ja yökerhoja löytyy varmasti jokaisen makuun ja yökerhot ovat auki aina valomerkkiin asti. Meidän iltaamme piristi mukavasti heti alkuillasta seuraamme liittynyt yksinäinen brasialaiskaunotar, Mariana, joka täytti tanssilattian jokaisella vierailemallamme klubilla. Kutalla on tekemistä myös päivisin, varsinkin jos pitää mistä tahansa veteen ja rantaan liittyvästä aktiviteetista. Ranta ja vedet täyttyvät heti aamutuimaan amatöörisurffareista, joille Kuta beach matalien aaltojen vuoksi, on turvallinen harjoittelupaikka. Kokeneemmat lainelautailijat suosivat saaren muita osia, missä laineet ovat majesteetillisia.

Varsin nopeasti kuluivat loppuun Indonesian 30 päivän viisumimme, joten 24.3 oli aika uusille haasteille ja lensimme jälleen Kuala Lumpuriin tekemään nopeaa Malesian ja Singaporen valloitusta. Kuala Lumpurista buukkasimme huoneen langattomalla netillä varustetusta hotellista. Koska kesätyöpaikkatarjouksia emme ole saaneet, jouduimme turvautumaan työntekoon nettipokerin merkeissä. Parin päivän pokerihinkkaamisen ja ostoskeskusten kyyläysten jälkeen otimme junan etelään Singaporen portille Johor Bahrun kaupunkiin. Singaporen vierailun suoritimme mallilla päiväreissu. Bussi Johor Bahrusta naurettavan ohuen salmen yli mennen tullen kesti hirvittävien liikenneruuhkien/rajavelvollisuuksien vuoksi noin puolitoista tuntia. Johtuenko Singaporen erittäin tiukasta lainsäädännöstä vai mistä, mutta kaupunkivaltion ulkokuoresta on vaikea löytää virheen virhettä. Ei roskia, ei ränsistyneitä rakennuksia, ei graffittitöherryksiä, liikennejärjestelyt ja tiet tip top ja joukkoliikenne toimii moderneine kaupunkijunineen ja linja-autoineen vaivattomasti. Käyttäytymisestä ja huolellisuudesta annamme Singaporelle kouluarvosanan 10. Myös kansainvälistä huippumuotia seuraava henkilö arvostaa takuuvarmasti Orchard-ostoskadun mittaamattomia shoppailumahdollisuuksia, joita myös allekirjoittaneet jumittuivat ihmettelemään. PEPE = päivässä ei paljon ehdi eli PJVNJT = paljon jäi varmaan näkemättä ja tekemättä, mutta reissarit ovat kiireistä ja kärsimätöntä kansaa, joten seuraavana päivänä oli jo uuden kohteen vuoro.

Tällä kertaa kohdelottomme 7 oikein tulos osui historialliselle Melakan kaupungille eli sinne oli suuntamme siis. Melakaan on jättänyt jälkensä historian kirjoissa peräti kolme eri siirtomaavaltaa ja vanhan kaupungin sekä chinatownin kapeilla kaduilla riittikin pienille matkustelijoille paljon ihmeteltävää. Vanha kaupunki on myös nimetty UNESCO:n maailman perintökohteeksi. Iltavalaistuksessaan kaupunki oli kanaaleineen hyvin tunnelmallinen ja suosittelemme paikkaa erityisesti tuoreille aviopareille. Tunnelmallisen puolen lisäksi löytyy niin ikään modernin suurkaupungin tunnuksia kuten ostoskeskuksia ja loistohotelleja, mutta ilmeisesti myös rantaelämää (emme testanneet). Liikuntamahdollisuuksia Melaka tarjoaa mm. kuntosalien ja maauimalan muodossa. Ja kaikki tämä vain parin tunnin bussimatkan päässä Kuala Lumpurista! (mainos)

Tällä hetkellä olemme matkalla takaisin Kuala Lumpuriin ja viikonloppuna on edessä molempien pitkään odottama haave ja elämän suuri kohokohta: F1 – kilpailun seuraaminen paikan päällä, Sepangin moottoriurheilupyhätössä. Molemmat ovat jo varustautuneet aitoon suomalaiseen formulaturismityyliin Ferrarin lippiksellä ja Kimi Räikkönen McLaren t-paidalla. Formulakisojen jälkeen kadonneen auringon etsinnän tehostamiseksi raakuusmatkaajien tiet eroavat (Miiku: ”Mikään ei ole ikuista”, Atte: ”Kasvoimme erilleen”) ja Miiku sukeltaa Filippiinien merille suorittamaan Divemaster – tutkintoa. Atte sen sijaan suuntaa Thaimaan Phuketin Kata Beachille über-rankalle harjoitusleirille valmistautumaan toukokuun lopulla järjestettävään Tukholman maratooniin. Yksilölliset ja yksityiskohtaiset raportit tapahtumista luvassa toukokuussa! Pysykää sivustoilla!!

Puoliväli ylittetty

Saavuimme Balin Denpasarin lentokentälle helmikuun 27. päivä ilman sen suurempia taustatietoja maasta. Mutta kysyvä ei todellakaan tieltä eksy Indonesiassa, sillä kaikki tapaamamme ihmiset taksikuskeista tavallisiin kaduntallaajiin ovat mielellään auttaneet kaikissa kysymyksissä ajoittaisista kielimuureista huolimatta. Ensimmäisen yösijan löysimme lentokentän läheiseltä Balin varsinkin aussinuorison suosimalta, baarien ja yökerhojen täyttämältä Kuta Beachiltä. Filippiinien halpojen ja erinomaisten oluiden jälkeen olimme kuitenkin päättäneet pitkästä alkoholilakosta ja tämän vuoksi siirryimme heti seuraavana päivänä 15km:n päähän rauhallisemmalle, eläkeväen suosiossa olevalle Sanur Beachille ja tunsimme itsemme jälleen nuoriksi. Koska reissareiden humppataidot olivat ruosteessa, ei Sanurilla ollut muuta tekemistä kuin aloittaa oluiden paisuttamien ”Homer Simpson – pötsien” sulattaminen tiukan kuntokuurin avulla. Balin kuuma ja kostea sadekauden ilmasto ei pilvisine säineen paljoa aurinkoa reissareille tarjonnut. Täten parin päivän jälkeen me rusketusrajojemme varjelijat halusimme lähteä etsimään jälleen kadonnutta aurinkoa suunnaten vahvemman paikallisstatuksen omaavalle naapurisaarelle, Lombokille, tavoitteenamme saavuttaa sen edustalla sijaitsevat aurinkoa ja rauhaa huokuvat Gili saaret.

Ennen siirtymistä Gili saarille tutustuimme Indonesialaiseen kaupunkielämään kahden päivän ajan Lombokin pääkaupunki Mataramissa. Pakolliseen kaupunki- ja valokuvakierrokseen kuului vierailu Lombokin tärkeimmässä, noin 300 vuotta vanhassa hindutemppelissä ja kaupungin (ja ehkä koko saaren) ainoassa McDonaldsissa. Mataramista matka jatkui Bemo – kyydillä Gili saarten portille Bangsalin satamakylään ja siitä privaattiveneellä Gili Menolle (keskimmäinen kolmesta saaresta). Noin 300 asukkaan Gili Meno on saarista pienin ja rauhallisin. Moottoriajoneuvoja ei Menolta muiden Gili saarten tapaan löydy ja turistien määrä näin ”low seasonin” aikaan on vähäinen. Ainoat rauhaa ja aamu-unia rikkovat tekijät olivat kukkojen kieunnat ja muslimimoskeijan mölinä, joka onneksi sijaitsi suhteellisen kaukana, saaren toisella puolella. Menolla poikia vaivasi kuitenkin lievä tekemisen puute ja koska vaihtelu virkistää ja matkailu avartaa, muutimme saarista viriileimmälle Gili Trawanganille. Trawangan tarjoaa rantojensa lisäksi myös ilta- ja yöelämää, mutta kaljalakon vuoksi ja tiukan treenikauden siivittäminä emme ole vielä niihin sortuneet. Majoituspaikkoja Travanganilta löytyy varmasti jokaiseen makuun ja budjettiin (noin 100 resortia) halvimpien vaihtoehtojen ollessa neljästä eurosta/yö ylöspäin. Aika täällä Trawanganin paratiisisaaren harjoitusleirillä, tiukasti oheista päiväohjelmaa noudattaen kuluu leppoisan nopeasti ja niinpä päätimmekin miettiä jatkoamme saarella ehkä jo ensi viikolla.

GILI TRAWANGANIN HARJOITUSLEIRIN PÄIVÄOHJELMA

08:30 Herätys

08:31–08:59 Aamutoimet

09:00 Kuntopiiri

09:40–11:29 Aamupala, kortin lätkimistä

11:30 Rannalle siirtyminen

11:40–13:59 Auringonottoa, uimista

14:00 Ruokailu

14:30–16:59 Vapaa-aikaa

17:00 Juoksulenkki

18:00 Venyttely & suihku

18:30–19:59 Vapaa-aikaa

20:00 Ruokailu

21:00 Illan pitkä elokuva

23:30 Hiljaisuus! Zzz….

© Kadonneen auringon metsästäjät pidättävät oikeudet muutoksiin.

Kadonneen auringon metsästys on vienyt reissumiehet jo reilusti puolenmatkan krouvin väärälle puolelle ja matkakassat alkavat hupenemaan huolestuttavasti. Niinpä poikien mielet hamuavat hieman jo tienestien pariin entisille työmailleen Vaasa Mega Niksille ja Suomen Pulustusvoimiin. Mikäli kukaan jotakin tai mitä tahansa asioista tietävä blogia lukee, niin olisi mukava tietää, vieläkö on kesätyöpaikkoja jäljellä. Työtarjouksia odotellaan tekstin kommentit -osioon.

Ps. Webalbumia päivitetty massiivisesti n. 50:llä tajunnan räjäyttävällä kuvalla.

Filippiinit paketissa

On meillä muutakin tekemistä kuin jatkuvasti päivitellä tätä blogia. Olemme tähän mennessä kirjoittaneet vain reissun positiivisista asioista ja joillekin lukijoista on saattanut tulla hieman vääristynyt kuva matkan kulusta. Ei tämä reissaaminen ole mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista, ongelmiakin on riittänyt. Useampaankin kertaan on miesten uikkareiden kiristysnaru päässyt luiskahtamaan uimahousujen sisään lähes ulottumattomiin. Paahtava kuumuus on aiheuttanut inhottavaa varpaiden välien hikoamista ja kalsareitakin joutuu vaihtamaan tiheään tahtiin (samoja pöksyjä pystymme käyttämään enää ainoastaan 3 päivää putkeen, mikä lisää entisestään pyykinpesun kuluja). Vaatteiden pesusta (myös sen aiheuttamista värihaalistumista) ja silittämisestä veloitetaan täällä satoja tuhansia (IDR). Luulisi edes DVD-elokuvien laadun olevan kohdallaan, kun maksamme niistä jopa euron kappale, mutta ei: Batman alkoi pätkiä 1,5 tunnin kohdalla ja jouduimme sijoittamaan toisen euron uuden levyn hankkimiseen. Kun myöskään nimimerkki Kyyn vakiovinkit eivät ole tepsineet / kantautuneet Kaakkois-Aasiaan asti, on vedonlyöntikierteeseen ajautunut reppureissari nimimerkki MuchoGusto kärsinyt ikäviä tappioita. Väheksyä ei niin ikään voi reppureissari nimimerkki MeQ81:n asettamaa huomattavaa panosta Sabangin ”rakkauden satamaan” ja tämän pitkäaikaisvedon aiheuttamia sydänsuruja. Lisäksi internet-yhteyksien puute / rajallinen käyttömahdollisuus ja ainainen narina blogin päivitystiheydestä on ajanut reissumaisterit burn outin partaalle. Joten antakaa armoa!

Tällä hetkellä reissarit lataavat akkujaan eläkeväen suosimalla Balin Sanur beachilla Indonesiassa. Pitkä matka on taivallettu sitten viime kirjoituksen. Hienojen kokemuksien jälkeen vaihdoimme Mindoro –saaren helmikuun alkuvaiheilla Filippiinien tunnetuimpaan lomakohteeseen Boracayhin. Matka pohjois-Mindorolta käyttäen jeepneytä, miniväniä ja autolauttaa Boracaylle kesti vuorokauden johtuen vaikeista liikenneolosuhteista surkeakuntoisilla vuoristoteillä ja huonosti sopineista lautta-aikatauluista. Boracaysta meillä Filippiinit nähneillä matkamiehillä ei juuri ole kirjoitettavaa, sillä blogiin laittamamme kuva kyseisestä paikasta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kymmenessä päivässä Boracaylla tulivat tutuksi etenkin Summer Place baarin joka iltaiset pokeriturnaukset, maailman hienoin valkohiekkainen ranta ja überhalvat Filippiiniläiset oluet, Red Horse ja San Miguel, joita toki olimme varmuuden vuoksi testailleet useasti jo edellisissä kohteissamme Puerto Galerassa. Eräs jännittävimmistä kokeiluista oli vedonlyönti Filippiineillä erittäin suosituista kukkotappeluista, mutta johtuen huonosta tuurista vain yksi MuchoGuston veikkaamista seitsemästä cockfaitista päättyi toivottuun lopputulokseen. Sen sijaan MeQ81:n voitto% oli täysi sata.

Boracayn jälkeen oli vuorossa siirtyminen läpi Visayas-saariston pohjoisimman saaren Panayn ja sen pääkaupungin, eloisan ja iloisan Iloilon kautta Negros saarelle, määränpäänä rauhallinen, massaturismin tavoittamattomissa oleva Sipalayn Sugar beach. Välietappi Iloilossa viivyimme yhden päivän ja kaksi yötä, missä ajassa ehdimme koluta läpi muutaman ostoskeskuksen, nähtävyydet jäivät tällä kertaa kokematta kiireellisen aikataulun vuoksi. Iloilosta siirryimme lautalla Negrosin pääkaupunkiin Bacolodiin, mistä jatkoimme bussilla etelään Sipalayhin. Sugar beachille saavuttuamme huomasimme pian, ettei sillä uimisen ja sukeltamisen lisäksi ollut juurikaan muuta tarjottavaa. Niinpä tekemisen puutteen vuoksi päätimme kolmen kokonaisen päivän jälkeen jälleen palata sivilisaation pariin ja matkustimme linja-autoa käyttäen läpi Negrosin toiseen pääkaupunkiin Dumagueteen. Dumaguete ilahdutti poiketen yleisestä, hieman nuhruisesta perus Filippiiniläisestä kaupunkikaavasta iloisella ilmeellään. Yksin ei reppureissareiden tarvinnut kaupungin katuja tutkailla, siitä pitivät huolen jossain vaiheessa Visayas-saaristoa matkaamme lyöttäytyneet ja oppainamme toimineet reippaat Filippiinittäret Merly ja Angel.

Aika Filippiineillä oli lähestymässä loppuaan, sillä lentoliput oli jo varattu helmikuun lopuksi "seuraava maa-arvonta" -loton voittaneeseen Indonesiaan. Seurueella oli siis kiire viimeiseen Filippiinikohteeseen Cebuun ja sen pääkaupunkiin Cebu Cityyn. Cebu City tunnetaan saarivaltion kakkoskaupunkina heti Manilan jälkeen, mutta yleisesti sitä pidetään paljon Manilaa siistimpänä, ei-niin-kaoottisena ja kuitenkin saman palvelutason tarjoavana metropolina. Allekirjoittaneet yhtyvät tähän luonnehdintaan sataprosenttisesti. Kahden Cebu päivän aikana ohjelmassa oli jälleen shoppailua, biletystä, mutta tällä kertaa myös hieman nähtävyyksiä. Kävimme mm. ottamassa pakollisia valokuvia kaupungin kupeessa sijaitsevalta Busay vuorelta sekä tutkailemassa maisemia viereisellä Mactan saarella. Mieleen jäi myös voitokas vierailu Waterfront -casinolla.

Nopeasti kului aika Filippiineillä ja jäljellä oli enää lento takaisin Luzon-saarelle Manilaan ja sieltä bussilla Angelesiin odottelemaan jatkolentoa ja uusia maisemia maailman suurimmassa saaristovaltiossa Indonesiassa. Haikeissa tunnelmissa hyvästelimme pätevät oppaamme Cebun ja Clarkin (Manila) kentillä. Filippiinit oli ehdottomasti positiivinen kokemus ja verrattuna esimerkiksi Thaimaahan turistirysiin se tarjoaa enemmän rauhaa ja vähintäänkin yhtä uskomattomat maisemat sekä ehkä vielä halvemman hintatason. Poikien seikkailu jatkuu siis Indonesiassa ja lisää tarinaa tapahtumista luvassa taas noin kuukauden kuluttua tai yleisön pyynnöstä mahdollisesti jo aiemmin.

Ps. Webalbumiin lisätty uusi upea ”Helmikuinen Hyypänjokilaakso” -värikuva-albumi.

Boracay

Paratiisiko? Käytiin uimassa, mutta vesi oli liian lämmintä ja suolaista.

Tuhansien saarien Filippiinit

Kauan on aikaa kulunut blogin viimeisestä päivityksestä ja paljon on myös ehtinyt asioita tapahtua. Joten nyt luvassa tyydytystä tuutin täydeltä kaikille kärsimättömille faneille, jotka eivät ole tuntuneet pikkuhousuissaan pysyvän.

Tammikuun puolivälin paikkeilla jätimme pilvettyneen Koh Phanganin tarkoituksena siirtyä kokemuksiemme perusteella varman auringon tarjoavalle Krabille, mistä metsästäjien lento Kuala Lumpuriin tapahtuisi muutamaa päivää myöhemmin. Lähtö Koh Phanganilta tapahtui vähintäänkin räväkästi. Nouto jo rakkaaksi käyneestä majoituksestamme, Coral Bungalowista klo: 7.00 johdatti unenpöpperöiset matkamiehet unohtumattomalle puolen tunnin lava-automatkalle kohti Thong Salan satamaa, kun kuskimme, oman elämänsä Tommi Mäkinen, ajoi syheröisiä vuoristoteitä kuin Sebastian Loeb konsanaan ottaen automobiilistaan 111,5 % irti. Määränpäässä vedimme syvään henkeä ja kiitimme kauniisti ”yläkertaa”. Lauttamatka Phangan-Surat Thani sujui tällä kertaa, tulomatkasta poiketen, enemmän ruotsinlaivatyyliin ja myös linja-automatka onnistui Krabin Ao Nangiin ilman suurempia ongelmia ainoastaan yhdellä ylimääräisellä vaihdolla ja lähes aikataulun mukaan, vain kaksi tuntia myöhässä. Mutta raskas matkanteko ei poikia haitannut sillä perillä odotti lämmin vastaanotto. Edelliskerran majoituksemme, Amorn Mansionin aina mukavat tädit olivat varanneet meille juuri kaksi huonetta ja highseasonista huolimatta löivät luottoasiakkailleen vielä mukavat alennukset päälle.

Ao Nangilla vierähti muutama päivä ilman stressiä rennosti rannalla rusketusta varastoon keräten, sillä tiesimmehän, että edessä olisi joitakin vilkkaita kaupunkipäiviä Kuala Lumpurissa ja Manilassa pilvenpiirtäjien varjoissa. Krabilta matka Kuala Lumpuriin tapahtui tuttuun tapaan luottoyhtiömme Air Asian punaisin siivin. Lentäminen Aasiassa varsinkaan edellä mainitulla yhtiöllä ei todellakaan ole kallista, lähestulkoon matka kuin matka taittuu 40–150 eurolla.

Kuala Lumpur tervehti reissareita lentokentän kuumuuden ja 1,5 tunnin ilmastoidun bussimatkan jälkeen rankkasateella. Onneksi löysimme aika helposti katon päämme päälle. Tällä kertaa reissumiesdirektiivit majoituksen suhteen eivät olleet kovin korkealla ja ykkösprioriteetti olikin halpa hinta. Tässä kuva poikamiesboxistamme, joka kustansi 15,5 euroa yöltä. Ainoan kokonaisen päivämme Kuala Lumpurissa käytimme maksimaalisen tehokkaasti. Herätys armeijatyylin klo: 0600, määränpäänä Petronas Twin Towers pikamarssina, varustus mallia erittäin kevyt, aseena ladattu kamera!! Aamureipastelun ja noin tunnin lippujonon jälkeen pääsimme ihailemaan Kuala Lumpuria lintuperspektiivistä maailman 3. korkeimmasta rakennuksesta (452m), 170 metrin korkeudella olevalta ilmasillalta. Tämän jälkeen hengasimme alapuolen ostarilla huvenneita vaatevarastojamme täydentäen loistavista ostosmahdollisuuksista hurmioituneina. Päivän viimeinen etappi oli kaupungin toinen näköalapaikka KL tower (421m, maailman 5. korkein torni), josta tarkkailimme ympäristöä vielä korkeammalta. Samalla pääsylipulla pääsimme tutustumaan pienimuotoiseen matelijapainotteiseen eläintarhaan, tekaistuun lumipuistoon ja formula 1 – simulaattoriin (eläimet kuvina Kaikenkarvaiset ystävät – albumissa). Tämän jälkeen taas muutamaa kokemusta rikkaammat matkamestarit suuntasivat takaisin hostellille paketoimaan päivän.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli siirtyminen tuhansien saarien maahan Filippiineille ja Manilaan viisumipidennyksiä hakemaan. Lähes olemattomien yöunien väsyttämät männeröt saapuivat neljän tunnin lennon jälkeen Clarkin (n. 60km Manilasta) kentälle puolen päivän aikoihin. Johtuen ajamattomista parran sängistä tai muuten vaan rähjäisistä olemuksista kiinnostuivat maahanmuuttoviranomaiset aikeistamme ja he halusivat varmistuksen maasta poistumiseemme tietyn ajan kuluessa. Täten jouduimme valvovien silmien alla tilaamaan paluulennot Kuala Lumpuriin 21 päivän sisällä. Parin tunnin takkuamisen jälkeen löysimme vihdoin tiemme Manilaan vievään bussiin ja hämärän jo koittaessa saavuimme määränpäähämme Malaten kaupunginosaan. Kaoottista Manilaa 1,3 päivää tarkkailtuamme, parin ostoskeskuksen jälkeen ja viisumipidennykset saatuamme huomasimme, ettei kaupungilla ollut enää juuri lisää tarjottavaa kadonneen auringon metsästäjille.

Muutaman päivän kaupunkizompailujemme jälkeen päätimme palata asiaan ja suuntana oli pääsaari Luzonin alapuolella sijaitseva Mindoro saari. Paikallisia liikennevälineitä bussia ja lauttaa käyttäen saavuimme ensimmäiseen kohteeseemme Sabangille, Puerto Galeran paratiisiin. Heti veneestä noustuamme törmäsimme kolmen iloisen mummon koplaan, joka tarjosi meille ihanteellista majoitusratkaisua, malliltaan 2h + tk, hintaan 14 euroa yöltä. Tartuimme tilaisuuteen ilomielin. Sabang tunnetaan Puerto Galeran sukellus- ja nightlife –mekkana, joten allekirjoittaneet sukelsivat tarmokkaasti jälkimmäiseen. Jos yksikään blogimme kannattajista on yhtään sukellushenkinen, voimme antaa varauksettoman suosituksemme Sabangille, sillä erilaisia sukelluksia tarjoavia tahoja kyseisestä paikasta löytyy kymmenittäin. Neljä pilvistä päivää uimarannattomalla Sabangilla riitti ja siirryimme hieman rauhallisempaan ympäristöön n. 15 kilometrin päähän valkohiekkaiselle White Beachille. Täällä onkin ehtinyt nyt jo melkein viikon verran vierähtämään aikaa töitä tehdessä, beach volleytä pelatessa ja rannalla makoillessa, eikä ainakaan vielä tunnu olevan kiire täältä pois. Valittamista ei löydy ainakaan sääolosuhteista, sillä aurinko on porottanut tasaisen tappavasti päivästä toiseen ja molempien reissareiden rusketusrajat alkavat pikkuhiljaa hahmottua.

Mindoroa pidetään pääsaari Luzonin läheisestä sijainnista huolimatta eräänä Filippiinien vähiten kehittyneimmistä saarista. Täällä rapakuntoiset tiet ovat arkipäivää ja sähkökatkokset viikonloppua. Sadekaudella tiet ovat kuuleman mukaan niin huonossa kunnossa, että ainut tapa liikkua Puerto Galeran alueella on vesiteitse (sadekausi: touko-loka). Autoja saarella ei ole liikaa ja ainut hyväkuntoinen tie on moottoritie saaren pääkaupunki Calapanin ja satamakaupunki Roxoksen välillä. Muuten maanteillä liikkuvatkin lähinnä jeepneyt ja tricyclet. Kaiken kaikkiaan Filippiinit mahtavilla maisemillaan, kirkkaan sinisillä vesillään ja ystävällisillä & hyvin englantia osaavilla asukkaillaan on jo ehtinyt antaa itsestään hyvin positiivisen kuvan. Manilaa emme infernaalisen liikenteen, suttuisen olemuksen ja liian suuren koon takia suosittele kenellekään ainakaan pitemmäksi aikaa. Positiivisen palautteen Manilan osalta annamme kuitenkin Manilan Bureau of immigrationin kauniille tytöille ja nopealle viisumipidennyksien käsittelylle. Eipä tässsä muuta tällä erää kuin mukavia talvipäiviä kaikille ja erityisesti isille!

Jalat käy ja maisema vaihtuu…

Tilanneraportti: Full Moon Partyt ja Koh Phangan on nyt nähty ja koettu. Tällä hetkellä menossa siirtymätaival Filippiineille, välietappeina Krabi ja Kuala Lumpur (taaaas!). Enemmän raportointia & lisää kuvia kaikkien netissä aikaansa kuluttavien ”työnarkomaanien” sekä rehellistä työtä tekevien iloksi tulossa myöhemmin johtuen netin rajallisista käyttömahdollisuuksista. Joten pitäkää jää kylmänä!

Countdown to Full Moon Party, osa 2

Ei sitten jaksettu mennä Koh Phanganin uuden vuoden bileisiin because feikki Full Moon Partyt (ei täysikuuta). Ja sitä paitsi opettajaystävämme Japanista kertoivat, etteivät bileet olleet kovin kummoiset, uskomme heitä. Feikki Full Moon Partyjen sijaan vietimme mukavan ja kostean vuoden vaihteen omalla Koh Samuin Chaweng beachillämme juoden, tanssien ja iloiten muiden mukana. Holvastin pölvästiä lainaten: ”Raketit ja pyllyt paukkuivat!!”. Ja koska vuosi vaihtui jo kahdennentuhannenviidennensadanviidenkymmenennentoisen (Thaimaan ajanlasku) kerran, jouduimme juhlimaan vielä toisen päivän putkeen.

Samuilla viettämämme viikon aikana aurinko näyttäytyi ainoastaan silloin kun rinkat olivat selässä, mikä oli lievä pettymys. Muuten saari oli kokemisen arvoinen paikka, voimme suositella. Elämä ja matka jatkuu ja siirryimme 15 km pohjoiseen rantabileiden luvatulle saarelle, Koh Phanganille. Samalla me kadonneen auringon metsästäjät löysimme viikon kadoksissa olleen taivaalla mollottavan keltaisen pallon. Täällä tulemme viettämään aikaa (eli retajamaan) ainakin seuraaviin AITOIHIN täydenkuun bileisiin (10.1.2552) saakka. Ensimmäiset Full Moon Partyt järjestettiin Lonely Planet kirjasarjan mukaan 1987 jkr. tai 1988, kukaan ei todella muista tarkkaa ajankohtaa. Me reppureissaamisen Timo Väljät emme yleensä koskaan jätä mitään sattuman varaan ja olemmekin jo valmiiksi scoutanneet bilerannan niin päivällä kuin myös yöllä.

Elämä tällä Phanangin Hat Rinillä on melko halpaa (yö Bungalowissa 5€->), rauhallista (chillausmestoja moneen makuun) ja öisin vilkasta (ranta- ja allasbileitä riittää lähes joka päivämäärälle). Päivisin rannoilta löytyy myös reissumiesten perään kuuluttama beach volley – kenttä, mikä ei ole Thaimaassa ollenkaan tavallista, siitä isot plussat. Skootterilla kävimme jo tutustumassa 8 km päässä sijaitsevaan ”pääkylään”, Thong Salaan, mutta pakolliset nähtävyydet ovat vielä tarkistamatta ja maisemakuvat ottamatta, joten skootterille on vielä jatkossakin käyttöä.

Thaimaata olemme nyt katselleet jo reilun kuukauden päivät ja väistämätön totuus on, että jossain vaiheessa männeröitten tulee jättää tämä paratiisi taakseen ja tutustua myös muihin kaakkois-Aasian rikkaisiin kulttuureihin. Täten olemmekin arponeet perinteisellä kivi-paperi-sakset instituutiolla seuraavaksi maaksi Filippiinit. Mutta tulevasta enemmän tulevaisuudessa, pysytelkää blogisivustoillamme!